Aihearkisto: Yleinen

Ajan suhteellisuudesta ja vähän muustakin

Olen useasti huomannut, että oma ajantajuni ei ole ihan samankaltainen kuin kanssaeläjilläni. Aika ei minun kohdallani kulje tasaisesti eteenpäin, vaan välillä se ottaa nopeita pyrähdyksiä ja välillä taas tuntuu seisahtuvan paikoilleen. Joissakin asioissa aika karkaa käsistä, toisissa taas kieltäytyy etenemästä. Esimerkki elävästä elämästä on, että edellisestä (=ensimmäisestä) blogikirjoituksestani on kulunut kalenterin mukaan kuukausia, mutta minusta tuntuu, että siitä olisi vain hetki, kun aloitin tämän blogin. Ei tämän ihan näin pitänyt mennä!

Aika katoaa välillä myös, kun uppoudun taiteen tekemiseen. Monena päivänä olen unohtunut kuvan äärelle huomatakseni tuntien päästä, että aurinko on siirtynyt taivaan toiselta laidalta toiselle – vasta kun ilta-aurinko paistaa ikkunasta sisään, huomaan, kuinka kauan aikaa on todellisuudessa kulunut. Näin kesäaikaan tästäkään havainnointikeinosta ei hirveästi ole apua, kilttien lasten nukkumaanmenoaika on tähän aikaa vuodesta paljon ennen pimeäntuloa.

Toinen ongelma, johon omalla kohdallani usein törmään ajankäytön suhteen on se, että viivästelen asioiden tekemisen kanssa, ja toisaalta ajaudun sivuraiteille aivan liian herkästi. Aivan kuten nyt, tämän kirjoituksen kanssa.

Varsinainen syy sille, että havahduin vihdoinkin tekemään jotain tälle sivustolle, on, että viikon kuluttua taidenäyttelyni Mouhijärven kirjastossa aukeaa. Tarkoitukseni on pikkuhiljaa ohjata kaikki taiteeseen liittyvä materiaali, kuvat, kirjoitukset ja kaikki siltä väliltä, tämän osoitteen alle, ja vaikka sitä on vaikea ehkä uskoa, projekti on ollut työn alla jo vuoden. Mitä ilmeisimmin sivusto ei vielä näyttelyn avajaispäivään mennessä ole valmiina sen enempää kuin vuosi sittenkään, jolloin tavoite oli sama – mutta ainakin voin viedä asioita hiukan eteenpäin, jotta sivulle eksyville on tarjolla hiukan muutakin kuin ilmoitus, että sivusto on rakenteilla.

Sen pitemmittä puheitta siis, tervetuloa tutustumaan taiteeseeni kesän aikana Mouhijärven kirjastossa. 4.6.-27.7.2018 välisenä aikana näyttely ”Väreistä ja varjoista” on avoinna kirjaston aukioloaikoina. Esillä on kuvia, piirroksia ja maalauksia, sekä runoja, pääni sisäisestä maailmasta, niin siltä varjopuolelta kuin värikkäämmältä puolelta.

Väreistä ja varjoista

Taidenäyttelyni mainosjuliste.

Varpaat vedessä

On ihmisiä, jotka hyppäävät kylmään veteen suin päin sen enempiä miettimättä. Toiset taas haluavat totutella hyiseen veteen pikkuhiljaa, sopeutua lämpötilaan ja välttää sen henkeäsalpaavan tunteen, jonka vain kylmä vesi voi saada aikaan. Ja sitten on niitä, jotka jättävät talviturkin kastamatta, koska vesi ei koko kesänä lämpiä riittävästi.

Kun kirjoitan tätä, on syyskuun toiseksi viimeinen päivä. Kun lokakuu kahden päivän kuluttua saapuu, on varmaan pakko myöntää, että kesä on tämän vuoden osalta ohi. Järvivesi ei tainnut tänä kesänä lainkaan lämmitä sellaiseksi kuin se aina oli silloin vanhoina hyvinä aikoina. Minä en ole vielä hankkiutunut eroon viimetalvisesta palttoostani. Odotin liian kauan ja koko kesä jäi välistä.

Olen sortunut samaan odotteluun monessa muussakin asiassa elämäni varrella. Ei vielä ole aika, odotan vielä, mietin vielä tovin. Olen käyttänyt paljon aikaa ja energiaa sellaisten asioiden suunnitteluun, joihin olisin voinut vain heittäytyä. Yhtenä keväänä muutama vuosi sitten putosin laiturilta veteen huhtikuussa heti jäiden lähdettyä, ja vaikka jäätävä vesi salpasi hetkeksi hengityksen ja vaatteet kastuivat, sinä vuonna en hukannut kauniita kesäpäiviä veden lämpeämistä odotellen. Joskus kannattaa uskaltaa, joskus parempi vaihtoehto on heittäytyä.

Nyt heittäydyn, tosin vähän vähemmän kirjaimellisesti, enkä ehkä ihan niin dramaattisesti. Tämä kirjoitus on tämän blogin ensimmäinen varsinainen postaus ja toisaalta heittäytyminen tuntemattomaan. Sen sijaan, että jäisin haaveilemaan asioista, olen päättänyt myös tehdä niitä. Sen sijaan, että jäisin odottamaan, että joku istuttaa selkääni siivet, joilla voin lentää, alan itse vahvistamaan niitä. Ja sen sijaan, että odottaisin järviveden lämpenemistä, uskaltaudun pistämään varpaani veteen.

Syysiltana vesi saa uusia sävyjä.